sunnuntai 7. kesäkuuta 2015


Blogini valokuvat poistettu Picasa Web Albumin alasajon vuoksi. Kuvatekstien poistatus/muokkaus työn alla...

Kiitän kiinnostuksesta ja seurasta, ♥. Google analyticsin mukaan tätä lueskellaan monessa maassa ja useammassa suomalaiskaupungissa.

Tämä oli tässä. Matkalaukku on tyhjennetty, yli tuhat otettua valokuvaa plarattu ja  elämysimpulssi sellaisesti tapissaan, että siinä riittää työstettävää pitemmäksi aikaa. Erityisesti, lähdön alle osunut lentolakkon uhka teki kyllä siltä osin tehtävänsä, etten todellakaan ihan heti hingu uudelle viisureissulle... Jos vaikka niin kävisi, että Vienna olisi jäävä viimeiseksi viisureissukseni en kokisi mistään luopuneeni vaan vain ja ainoastaan jotain korvaamatonta saaneeni.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

WIEN # majoitus

Ajattelin tässä vielä "majoitus"-tunnisteisten postauksieni viimeisekseni tarjota näkymän, joka käytännössä oli Viennan reissuni kaiken kantavin syy ja seuraus. Majoitus valikoitui aikoinaan toki hintansa vuoksi, mutta varsinkin sijaintinsa areenan nähden. Valokuva ei ole virallisesti Viennassa ottamani, mutta on aiheeltaan siinä määrin reissuuni kytkeytyvä, että on näkösällä Viennassa ottamieni valokuvien tunnisteena.

Alun alkaen, valikoin hotellin siksi, että siitä olisi hyvä yhteys areenalle vieviin julkisiin kulkuneuvoihin. Tosiasiassa, en koskaan tullut edes kokeilleeksi U6 tai U3-kuljetuksia, koska reitin käveli omin jaloin ihan ongelmattomassa hetkessä.


En ole tietoinen, että hotellissani olisi ollut delegaatioiden jäseniä, mutta Norjan poppoo näytti majoittuneen matkani varrella olleeseen hotelliin. Kerran kävellessäni sen ohi, kaksikko oli juuri poistumassa hotellilta taksiin sanoen "Wiener stadthalle".  Teki mieli vinkata, että pääsiskkö kyytiin, kun kerran on sama matka...

lauantai 30. toukokuuta 2015

Blogiprotoilua ~ 16

Tottahan toki sen tiedän, että tekniikkaa osaavalle, se ei ole homma eikä mikään poistattaa valokuviini merkitsemäni omistajuusmerkinnät. Olen kuitenkin omaksunut tavan käyttää ©-merkintää netissä julkaisemissani valokuvissani tai siis että, joskus, mutta harvoin jätän sen näkösälle laittamatta.

Sekin tulkoon muuten tässä ja nyt mainittua, että Wienin valokuvani ovat tasoltaan mitä ovat eli jollaisia ei monikaan, liekö kukaan blogiinsa julki päästäisi. Minulle valokuvillani on olemassaolonsa osuus siinä määrin voimakkaan merkityksellinen, että se ylittää järjellisen kyvyn olla postaamatta maailmalle digikameraisia reissukuviaan. Ovat mitä ovat, that`s it.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

24.5.2015

EUROVISION SONG CONTEST 2015- elämykseni on enää kotiinpaluuta ja siellä normiarkeen palautumista vailla. Siihen, jossa nyt ja lopullisesti aiottu reissuni paikan päälle on toteutunut, enkä enää kanna Malmön pettymuksen muistoa sellaisena iskuna kuin mitä pitkään olen tehnyt. Tästä starttaa puhdistetun pöydän viisuiluni. Jos vaikka niin kävisi, etten enää Euroviisuihin aiemman hingulla paikan päälle pyri, se ei olisi merkki mistään muuta kuin siitä, miten tosissaan Wien toi viisuiluuni 'rauhan'. Tiedä sitten vielä nyt, mitä käytänňössä tarkoittaa, mutta enää Euroviisut ei tunnu niin paikan päälle kutsuvalta kuin tähän asti. Viisuilu on tuonut elämyksekseni, näiden vuosikymmenien varrella, niin monen monta epsodia, että nyt on sellainen saaneen fiilis, jossa ei koe enempään kaipuuta. Eurovision Song Contest on elämässäni millaisesti sitten onkaan, lopun ikääni, vaikken enää aiemmanlailla paikan päälle hingukaan.

Minut tunteva ja tämän blogin 'flashback'-tunnisteisten postauksien perusteella ei liene yllätys, etten tiedä miten suhtautua siihen, että olin paikan päällä kokemassa, kun Ruotsi voitti Euroviisut. Tämä on jotain niin elämää suurempaa elämystä, että ei ihan hetkessä sulaudu käsiteltäväksi ainekseksi.

Ruotsi on ja tulee aina olemaan viisuinen isänmaani, vaikken aina edustusbiisiään diggaisikaan. Månsin biisi ei ollut suurimpia voittajasuosikkejani, mutta silti olihan se makeeta olla läsnä ja jakaa tapahtunut kanssaan. Måns oli minulle artistina suosikkisempi kuin biisinsä. Näin on hyvä. Tähän on hyvää parempi fiilis todeta, että kotiinvieväinen lentokenttä kutsuu!

lauantai 23. toukokuuta 2015

23.5. #2.

Tänä iltana maailma saa 60. Eurovision Song Contest-voittajansa, minä viisureissuni huipennuksen. Tässä ei osaa kuin äimistellä ja jopa happea haukkoa, kun tajuaa, mitä paraikaa tapahtuu. Marraskuu 2012, jolloin oli päästettävä irti ajatuksesta reissata Malmön viisuihin, otti niin koville, etten todellakaan uskonut tätä päivää koittavan. Pettymys oli niin raju,että poistin viisuuntuneimmat Facebook-yhteydet ja kaikki viisumusiikki, jota siihen asti olin kuunnellut päätyi pitempiaikaiseen kuuntelupannaan. Poistatin vuosikymmeniä arkeni täydentäjänä olleen viisuimaailman elämästäni... ja tässä sitä vaan silti ollaan, Euroviisuissa 2015.

Elämä on opetuttanut ennenkin ja teki sen tässäkin yhteydessä, että joissain romahduksissa on tuleva tuhkistaan nousun hetki. Tämä päivä on niitä hetkiä elämässäni, jota en uskonut kohdalleni tulevan ja jota tapahtuessaan en meinaa todeksi uskoa.

Jollain lailla tämä päivä on oleva tähänastiseni sulkeutuma. Mikä maa tänään voittaakin, ei niin merkitystä ainakaan siltä osin, ettäkö olisin ensi vuonnakin paikan päälle menossa. En ole. Koen voimakkaana tunteen, jossa kokee ikään kuin saaneensa rauhan viisuiselle romahdukselleni. Tämä ilta, olla  (varsinkin äskeisen lentolakkoepisodin jälkeen) sittenkin paikan päällä viisuareenalla on elämys, joka muistoineen onnellistuttaa arkeani pitemmän aikaa.